Nollatila
Toissapäivänä törmäsin siivoustekniikkaan nimeltä KonMari Avotakan artikkelissa 7 asiaa, jotka opin kodin siisteydestä (http://www.avotakka.fi/kodit/7-asiaa-jotka-opin-kodin-siisteydesta). Innostuneena etsiskelin lisää tietoa kyseisestä metodista. Kyse on japanilaisen Marie Kondon kehittelemästä siivous- ja kodinjärjestelymetodista, jonka kaksi vaihetta ovat tavaroista luopuminen ja jäljelle jäävien tavaroiden järjestäminen. Kondo on kirjoittanut aiheesta kirjan (2011), joka on käännetty useille kielille, myös suomeksi. Teoksen nimi on KonMari - siivouksen elämänmullistava taika ja kirjastostakin tämän löytää, mutta alle kahtasataa kirjaa jonottaa yli 750 henkilöä (Helsingin kaupunginkirjasto). Siispä oli marssittava lähimpään kirjakauppaan hankkimaan kyseinen opus.
Ensimmäisellä lukukerralla suhautin sivulle 54 sakkaa. Tähän mennessä kirjassa on opastettu visualisoimaan tilanne siivouksen jälkeen mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Kirjan ohjeiden mukaan kirjoitin ylös tavoitteeni, joihin kodin siivouksella pyrin. Oli mielenkiintoista pohtia asiaa ja huomata, miten moneen asiaan tavarapaljous ja epäjärjestys vaikuttavat,
Voiko kodin järjestys todellakin vaikuttaa siihen myöhästynkö aamulla bussista? Mielikuvakarttani perusteella näin on. Kun mukaan tarvittavat asiat ovat omalla paikallaan, kaikki tarpeellinen löytyy myös aamulla unisin silmin. Jos tavarat ovat siellä täällä ja joka päivä eri paikassa, myöhästymisen riski kasvaa huomattavasti.
Seuraavaksi kirjassa opastetaan käymään tavarat läpi laji kerrallaan, esim. vaatteet, kirjat, paperit jne. Jos lajin tavaroita on paljon, sille voi muodostaa myös alakategorioita kuten alusvaatteet, sukat, paidat, housut.
Aloitin järjestelemisen sukista. Kokosin sängylle kaikki sukat ja sukkahousut kaikista laatikoista ja kaapeista. Jokaisen kohdalla tein kuten kirjassa neuvottiin, eli otin sukat käteeni ja kysyin itseltäni: "tuoko tämä sukka minulle iloa?". Vastauksesta riippuen laskostin sukan tai heitin sen kierrätyskasaan. Yksinkertaista. Oikealla kuva sukkalaatikosta järjestelyn jälkeen.
Kävin muutaman vaatekategorian heti alkuillasta läpi ja vaatehuone näyttää pikkuisen järjestetymmältä kuin aiemmin. Istahdin iltateelle ja huomasin vertailevani tämän kertaista siivousta aiemmin tekemiini siivouksiin. Olen mm. muuttanut 60 neliön asunnostani 26 neliön pikkukotiin, jossa meitä oli kaksi. Tuolloin karsin kovalla kädellä niin vaatteita, kirjoja, astioita kuin kaikenlaisia harrastetarvikkeita ja -materiaaleja.
Tiistaina en vielä kovin pitkälle prosessissa edennyt ja kuten kuvasta näkyy, vaatehuoneessa riittää tekemistä. Järjestellessäni huomasin perustavanlaatuisen eron omassa fiiliksessä. Aiemmin lähtökohtana suursiivoukselle ja tavaroista luopumiselle oli tilan väheneminen. Karsiessa tavaroita ja vaatteita luovuin sellaisista jotka olivat kuluneita, rikkinäisiä, käyttämättä yli vuoden, vanhan tyylisiä tai toivat ikäviä muistoja. Jäljelle jääneisiin livahti paljon vaatteita joita ehkä joskus käytän kun olen laihempi, aikuisempi ja tyylikkäämpi. Lienee selvää etten ole vieläkään näitä kyseisiä vaatekappaleita käyttänyt.
Konmari-metodilla siivotessa tulee aivan toisenlainen tunnelma, kun keskityn inhokkien ja vanhojen surullisten asioiden sijaan niihin, jotka tuovat iloa. Ympäröin itseni siis vähemmällä määrällä tavaraa, mutta ne vähät tavarat tuovat minulle hyvän olon. Samaa ideologiaa olen käyttänyt ruoan valinnassa. Miksi syödä paljon huonoa, kun voi valita nauttia vähän, mutta hyvää. Mutta en ole tajunnut tuoda tuota ideaa muuhunkin elämään, kuin vasta nyt.
Prosessi jatkuu ja kirjassa neuvottiin tekemään KonMari-siivous suhteellisen nopeasti eli noin puolessa vuodessa. Nähtäväksi jää, kuinka paljon aikaa menee, mutta luulen että prosessin aikana muuttuu niin kodin siisteys, tavaramäärä kuin oma ajatuskin siitä mitä on siisti koti, mitä oikeasti haluan ympärilleni. Ja uusien tavaroiden hankintaan tämä prosessi vaikuttaa varmasti.
Ja uuden blogini ensimmänen postaus on tässä. On hyvä aloittaa nollatilasta, puhtaalta pöydältä. Näillä mennään!
-Johanna
